Ari oli pukeutunut, totta kai, mutta miten? Hänellä kun oli suuret odotukset tästä illasta niin hän oli pukenut puhtaan vaalean sinisen kaulus paidan päälleen, ilman solmiota tosin ja sinisiin tiukkoihin uusiin farkkuihin soittaessaan tyttö ystävänsä, Leenan ovi summeria myöhäisenä syyskuun iltana. Hän tunsi hiki karpaloiden kastavan kainalonsa nahkatakinsa alla. Hän osasi sen verran rukoilla että rukoili hiljaa itsekseen että se ei tulisi näkyviin joutuessaam riisumaan nahkatakkinsa sisällä talossa. Ei se muuten, jos tyttö ystävä olisi yksin, mutta kun hän varta vasten tuli näyttäytymään Leenan vanhemmille. Leena oli kehunut uutta poika ystäväänsä maasta taivaaseen äidilleen ja myös isälleen, mutta vain äidilleen hän oli maininnut siitä kuinka miehekkään kaunis ja komea 23-vuotias Ari oli. Ja olihan se totta: Ari oli komistus siinä kun edellinen Leenan poika ystävä oli kaikkea muuta.

Ovea ei aukaissut Leena vaan hänen pikku veljensä 16-vuotias Kalle koiransa Turren kanssa ilmoittaen isosti siskonsa olevan vielä suihkussa tai jossain. Käski sisälle. Eteisessä Ari riisui takkinsa ja katsahti heti peilistä oliko kainalot märät. Ja näkyihän se jännitys niissä. Oli molemmissa pienet mustat läikät osoittamassa pientä jännitys momentin olemassa olevan. Harmin paikka! Ari joutuisi pitämään kainalot näkymättömissä pitämällä kätensä luonnottomalla tavalla sivussa koko helvetin illan aikana. Ja varmasti kastuvat kainalot lisää kunhan isä ja äiti suvaitsevat ilmoittautua iltaa pilaamaaan.

Kalle istahti viereiseen nojatuoliin Arin istuutuessa sohvalle turvaan. Kalle oli hyvännäköinen nuorukainen pitkine vaaleineen kutreineen lökäfarkuissaan. Poika virnuili siinä istuessaan Arille mutta ei puhunut mitään kunnes sitten keksi sanoa, tai paremminkin kysyä, että oletkos jo saanut siskoltani? Mitä? Varsinainen välkky tämä Ari vasta kysymyksellään, eikö teistäkin? Että mitä pitäisi hänen siskolta saada? Jaaha, että sillai. No, sitä ittheään, vastasi siihen järkeillen pikkuveli Kalle. No, varmana en, sai Ari kakisteltua vihdoin ulos. No, mistä se sisko sitten tietää sanoa että sulla on isompi kun edellisellä rumiluksella? Visainen kysymys, sanoisin. Mistä sen tietää ellei ole nähnyt sitä? Miten pystyy vertailemaan sitä entisen poika ystävän pituuteen ellei ole sitä mitannut? Visaisemmaksi menee ja hiki läikkä sen kuin levenee Arin karvaisissa kainaloissa, se on tietty se. Ja tämä on vasta pikku veljen risti kuulustelu. Odotas kun vanhemmat jatkavat tästä.

Kalle selitti: sisko oli juuri eilen viimeksi kehaissut sulla olevan suuremmat mitä hän on koskaan luonnossa nähnyt. Ja se onkin paljon se. Sillä mun siskoni on nähnyt niitä aika monta nuoren elämänsä aikana. Se on vissi se! Ja näkyyhän se noissa kireissä farkuissa. Sellainen pullistus etumuksessa, että!

Ja tosi on! Arin katse seuraa Kallen katsetta kohti etumustaan. Onhan siinä pullistusta yhdelle miehelle kantaa. Eikä sisältö edes ollut juhlakunnossa. Tunnustettava on: hänellä on isoin koko pikkuisessa kylässä. Varsinainen palomiehen letku housuissaan. Se on nähtävä, meinaa myös pikku veli Kalle ja vinkkaa Arin omaan huoneeseensa. Siskolla kun menee vielä aikaa kaunistamiseen vaikka luonnostaan on vähintään yhtä kaunis kuin pikku veljensä. Pakkohan sinne huoneeseen on mennä kun Kalle vetää Aria kädestä peräänsä.

Riisu, riisu. Ei se sisko enää niin kauan huoneessaan kaunistele itseään, käskee Kalle ja pakkohan Arin on avata veto ketjunsa ja panna kätensä sisälle sepaluksestaan vetääkseen kovaksi kasvaneen kalunsa sieltä pojalle nähtäväksi. Vau, ja vielä kerran vau! Yleensä sana valmis Kalle pysty sanomaan nyt vain nämä yksinkertaiset mutta paljon puhuvat sanat suustaan ulos miehen kokoisen kalun nähtyään. Se oli iso, paksu ja Jumalaisen kaunis siinä sojottaessaan kohti kattoa. Laskeutuakseen alas kohti lattiaa Arin katseen osuessa oven suussa seisovaan Leenaan...